Voiko Euroopan energiakriisi kääntyä viherloikaksi ? Entä onko viherloikasta talouden veturiksi?

Helsingin Sanomissa oli 10.8.2022 hyvä juttu Euroopan ja erityisesti Saksan toimenpiteistä energiaitsenäisyyden näkökulmasta. Jutussa oli myös loistava vertaus kustannusten vertautuvuudesta Suomen sotakorvausten määrään. On aika ironista, että jos Eurooppa voi irtaantua Venäjästä energian osalta niin Venäjä antaa Euroopalle aikamoisen kilpailuedun ja positiivisen piikin. Samoin kävi  sotakorvausten kanssa Suomelle aikoinaan eli sotakorvausten maksaminen pakotti Suomen skaalaamaan teollisuutta uudelle tasolle. Varmasti harmitti maksaa sotakorvauksia ankaran sodan jälkeen, mutta toisaalta sotakorvaukset loivat pohjan raskaalle teollisuudelle, jolla on rakennettu suomalaista yhteiskuntaa ainakin tähän päivään asti. Onko niin, että Venäjällä tätä ei ymmärretä vai uskotaanko, että Eurooppa ei pysty tai ahneuksissaan halua irtaantua Venäläisestä energiasta?     

On edelleen ironista, että samalla saadaan toivottavasti valtava loikka kohti vihreää energiaa ja parhaimmillaan onnistutaan luomaan Eurooppaan vihreän energian ympärille uutta liiketoimintaa, joka ei ole niin riippuvaista esimerkiksi Kiinasta? Olisi myös aika hienoa, jos uutta teknologiaa pystyttäisiin kustannustehokkaasti ja vastuullisesti valmistamaan Euroopassa? Voisiko tästä tulla Euroopalle uusi talouden veturi, joka loisi vaurautta, vakautta, riippumattomuutta ja loisi pohjaa hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle? Innostava ajatus, että muutos alkaisi Euroopasta, joka on jossain määrin myös osaltaan vastuussa ilmastomuutoksesta. Lisäksi on aika innostavaa, jos tämän seurauksena erilaiset hankkeet energian ympärillä saavat riittävästi resursseja ja fokusta. Ainakin itse uskon siihen, että mitä tahansa voidaan kehittää, kun siihen laitetaan riittävästi resurssseja ja johdon tukea ja apua.    

On tietysti myös mahdollista, että Euroopan kallistuva energia ajaa teollisuutta entisestään pois halvempiin maihin? Mutta minne ja mitä riskejä tällaiseen trendiin sisältyy? Venäjän viime aikaiset liikkeet ovat ainakin opettaneet sen, että mikä tahansa on mahdollista ja että riskit voivat myös toteutua. Ilmastokriisin edettyä riskien todennäköisyys myös vain kasvaa globaalin epävakauden kasvaessa. Olisiko aika keskittää asioita Eurooppaan ja vahvistaa sen kilpailukykyä, vaikka se nostaisikin aluksi kustannuksia? 

Lisäksi mielenkiintoista on pohtia mitä Venäläiset ajattelevat asiasta ja miten he ajattelevat pelata pelin, jos Eurooppa pystyy irtaantumaan Venäjästä energia osalta? Myydäänkö energia sitten jonnekin muualle ja vaikka voitaisiinkin myydä niin on aika lyhytnäköistä “pakottaa” Eurooppa yhtenäisemmäksi tästäkin näkökulmasta.  

Niin tai näin niin erittäin mielenkiintoinen asia seurata ja vaikuttaa varmasti kaikkien elämään lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi todella tärkeä palanen ilmastokriisin ratkaisemisessa. Avoin keskustelu, tiedon ja ymmärryksen jakaminen ovat tärkeä osa prosessia, pidetään sitä yllä!